Tässä kirjassa käsitellään kysymystä zarathustralaisen uskonnon alkuperästä ja väitetään, että tinkimätön vastustus daÄva-kulttia, muinaisia indoiranilaisia jumalia, kohtaan on zarathustralaisuuden kahden keskeisen opin, kosmisen dualismin ja eskatologian (sielun kohtalo kuoleman jälkeen ja sen siirtyminen toiseen maailmaan) kehityksen juuri. DaÄva-kultti, sellaisena kuin se esiintyy GÄthÄsissä, zarathustralaisen pyhän tekstin vanhimmassa osassa, Avestassa, oli eskatologisia teeskentelyjä. GÄthÄsin runoilija tuomitsee ne petoksena. Kirjassa tarkastellaan kriittisesti erilaisia teorioita, joita on esitetty 1800-luvulta lähtien daÄvien tuomitsemiseksi. Sitten se kääntyy asiaankuuluvien GÄthic-kohtien puoleen ja analysoi niitä yksityiskohtaisesti antaakseen kuvan kultista ja sen hylkäämisen syistä. Lopuksi se tutkii materiaalia muista lähteistä, erityisesti kreikkalaisista kertomuksista iranilaisesta rituaaliperinteestä (pääasiassa) mysteerikulttien kontekstissa. Klassiset kreikkalaiset kirjailijat yhdistävät johdonmukaisesti tietäjien yöllisen seremonian mysteereihin kuuluvan samaan uskonnollis-kulttuuriseen kategoriaan. Tämä osoittaa, että iranilainen uskonnollinen perimätieto sisälsi yöllisen riitin, jonka tarkoituksena oli varmistaa sielun matka tuonpuoleiseen ja toivottava kuolemanjälkeinen elämä. Tämä kirja haastaa vallitsevan tieteen iranilaisen uskonnollisen perimätiedon kreikkalaisesta tulkinnasta ja ehdottaa uutta analyysiä hellenistisen "magian" käsitteen muodostumisesta, ja se on tärkeä resurssi historian, uskonnon ja Iranin tutkimuksen opiskelijoille ja tutkijoille. . Kieli: englanti