Maailmannäyttelyt on laajalti tunnustettu tärkeiksi lähteiksi modernin kuluttaja- ja kaupungistuneen yhteiskunnan kehityksen ymmärtämiseksi, mutta vaikka arkkitehtuurin toimintaa ja tarkoitusta näissä suurissa tapahtumissa on tutkittu hyvin, ruokapaikka on saanut hyvin vähän huomiota. Ruoalla oli ratkaiseva rooli näyttelyiden eletyssä kokemuksessa: vierailijoille, jotka pystyivät tutustumaan uusimpiin ruokainnovaatioihin, eksoottisiin keittiöihin ja âtraditionalâ-ruokiin; virkamiehille, jotka osallistuvat ylellisiin juhliin; valmistajille, jotka esittelivät uusia kulinaarisia tuotteitaan; ja tutkijoille, jotka tapasivat keskustellakseen elintarvikehygienian uusimmista tekniikoista. Ruoka oli voimakas semioottinen laite identiteettihistorian perinteiden ja osallisuuden ja syrjäytymisen edistymisen kommunikointiin ja ylläpitämiseen, mikä teki siitä arvokkaan työkalun kansallisten tai yritysten tunteiden rakentamisen tutkimiseen. Yhdistämällä elintarviketutkimuksen viimeaikaisen kehityksen ja suurten kansainvälisten näyttelyiden historian tämä teos tarjoaa virkistävän vaihtoehtoisen kuvan näistä kansainvälisistä ja kulttuurienvälisistä spektaakkeleista. Kieli: Englanti