Kansalaisuus, joka tarkoittaa kansallisen ja poliittisen yhteisön täyttä ja aktiivista jäsenyyttä, on tunnustettu kriittiseksi käsitteeksi muinaisista ajoista lähtien. Tämän käsitteen jokaiseen perusosaan on kuitenkin tapahtunut kolme keskeistä ja toisiinsa liittyvää muutosta, jotka ovat muuttaneet dramaattisesti sitä, ketä ja mihin se nyt viittaa ja missä yhteyksissä sitä tuntuu sopivalta käyttää. Ensinnäkin jäsenyys – tai kuka voi olla kansalainen – on laajentunut huomattavasti. Toiseksi kansalaisoikeudet ja -velvollisuudet ovat myös muuttuneet. Poliittisen yhteisön ääriviivat tai paikat, joissa kansalaiskäyttäytymisen omaksuminen on tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä, ovat muuttuneet samalla tavalla. Muutokset yhdessä ulottuvuudessa ovat yleensä johtaneet samanaikaisiin muutoksiin toisissa. Esimerkiksi naisten ottaminen mukaan poliittisen yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi on käynnistänyt pitkän uudistusprosessin kansalaisuuteen liittyvissä oikeuksissa ja velvollisuuksissa ja haastanut paitsi julkisen ja yksityisen toiminnan perinteiset ääriviivat myös kansalaistoiminnan paikat ja muodot. Tämä uusi kokoelma Routledgen Critical Concepts in Political Science -sarjasta kokoaa neljään osaan sekä kanonista että huippututkimusta, jonka avulla käyttäjät voivat ymmärtää kansalaisuuden teoriaa ja käytäntöä. Osa I tutkii klassisia kansalaisuusteorioita: alkaen historiallisista kertomuksista muinaisesta ja varhaismodernista kansalaisuudesta ja kartoittaen sitten siirtymistä tasavaltalaisesta liberaaliin kansalaisuuteen 1700- ja 1800-luvuilla. Teoksen painopiste on sitten T. H. Marshallin näkemyksessä kansalaisuudesta liberaaleissa demokraattisissa kansallisissa hyvinvointivaltioissa, jotka syntyivät toisen maailmansodan jälkeen, ja kritiikkiin, joka tuli sekä uudelta vasemmistolta että uudelta oikeistolta 1970-luvulta lähtien. Osa II kysyy: "Kuka on kansalainen?". Tähän teokseen kootut tärkeimmät teokset ottavat erityisesti huomioon feministisen aktivismin ja tieteen vaikutuksen; monikulttuurisuuden syntyminen ja kritiikki etnisen "rodullisen" ja uskonnollisen monimuotoisuuden käsittelyssä; sekä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden puolustamat oikeudet. Osa III puolestaan kokoaa parhaan tutkimuksen kansalaisuuskäytännöistä ja tutkii, kuinka kansalaisuuden oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet tiukasti määritellystä valtion piiristä kattamaan paljon laajemman politiikan tulkinnan, joka kattaa myös suuren osan kansalaisyhteiskunnasta. Kokoelman viimeinen osa käsittelee tapoja, joilla kansalaisuuteen liittyvät kysymykset ovat samanaikaisesti laajentuneet valtion ulkopuolelle ylikansallisiin ja ylikansallisiin konteksteihin (kuten Euroopan unioniin) ja joissakin tapauksissa myös siirtyneet valtiolta alue- ja paikallistasolle. Täydellisellä hakemistolla ja toimittajien äskettäin kirjoittamalla kattavalla johdannolla Kansalaisuus on olennainen hakuteos. Kokoelma on erityisen hyödyllinen tietokantana, jonka avulla hajanainen ja usein hajanainen aineisto on helppo paikantaa. Sitä pidetään myös tärkeänä välineenä, joka mahdollistaa nopean pääsyn vähemmän tuttuihin ja toisinaan unohdettuihin teksteihin. Tutkijoille, opiskelijoille ja päättäjille se on elintärkeä yhden luukun tutkimus- ja pedagoginen resurssi. . Kieli: englanti