Nämä kaksi osaa esittelevät institutionaalisen kulttuuriteorian tärkeimpiä viimeaikaisia kehityssuuntia ja osoittavat niiden käytännön sovellukset. Niitä kutsutaan joskus "ruudukkoryhmäanalyysiksi" tai "kulttuuriteoriaksi", ja ne ovat peräisin Durkheimin työstä 1880- ja 1900-luvuilla ja kehittävät antropologi Mary Douglasin ja hänen seuraajiensa oivalluksia 1960-luvulta lähtien. Teorian vaikutus määriteltiin ensin uudelleen sosiaali- ja kulttuuriantropologiassa, ja sen on viime vuosina osoitettu läpäisseen kaikki yhteiskuntatieteiden tärkeimmät tieteenalat, joilla on merkittäviä vaikutuksia politiikkaan, historiaan, liiketoimintaan, työhön ja organisaatioihin, ympäristöön, teknologiaan ja riskeihin sekä rikollisuuteen ja kulutukseen. Nykyään institutionaalinen kulttuuriteoria kilpailee nyt rationaalisen valinnan kanssa, weberilaiset ja postmodernit näkemykset vaikuttavat yhteiskuntatieteissä. Kieli: englanti