Monografia tutkii ryhmän sisäisen identiteetin dynamiikkaa Lähi-idän monarkioiden ulkopolitiikassa alueellisen järjestelmän kehityksestä maailmansotien jälkeen nykypäivään. Kirjassa hyödynnetään innovatiivista teoreettista viitekehystä, joka yhdistää ulkopoliittisen analyysin autoritaaristen hallintojen ja sosiaalisen identiteetin teorian kontekstissa, ja teoretisoi monarkisen rauhan alkuperää ja sisäistä toimintaa Lähi-idän perinnöllisten hallintojen keskuudessa, mukaan lukien Persianlahden monarkiat sekä Jordania ja Marokko. Vaikka demokraattisen rauhan ilmiö on vakiintunut valtiotieteessä, tämä kirja väittää, että tutkitun monarkisen rauhan tavoin se on itse asiassa laajemman samanlaisen poliittisen järjestelmän rauhan (SPSP) alatapaus. Teorian mukaan monarkiat eivät käy sotaa toisiaan vastaan, koska ne tunnustavat toisensa saman sisäryhmän jäseniksi, mikä mahdollistaa muut konfliktinratkaisumekanismit – ulkopuolisia kohtaan sallittu käyttäytyminen saattaa olla kiellettyä saman klubin tai perheen jäseniä kohtaan. Teoriaa havainnollistetaan lukuisilla tapaustutkimuksilla, joissa tarkastellaan yleistä alueellista dynamiikkaa sekä neljää ratkaisevaa monarkistista valtioiden välistä konfliktia: Bahrainin ja Qatarin suhteet, Saudi-Arabian ja Hašemiittien välinen kilpailu sekä Kuwaitin ja Irakin sekä Iranin ja Arabiemiirikuntien suhteet. Tämä syvällinen kuvaus Lähi-idän monarkioita yhdistävästä ulkopolitiikasta ja yhteisöstä kiinnostaa kansainvälisten suhteiden, autoritaarisuuden tutkimuksen, Lähi-idän ja Persianlahden politiikan lukijoita. . Kieli: englanti