Hyödyntäen Neuvostoliiton hallituksen aiemmin salaisia arkistoja, haastatteluja ja omakohtaisia henkilökohtaisia kokemuksia Nathaniel Davis kuvailee, kuinka Venäjän ortodoksinen kirkko roikkui institutionaalisen sukupuuton partaalla kahdesti viimeisten kuudenkymmenenviiden vuoden aikana. Vuonna 1939 vain muutama kymmenkunta laajalti hajallaan olevaa pappia toimi edelleen avoimesti. Ironista kyllä, Hitlerin hyökkäys ja Stalinin reaktio siihen pelastivat kirkon - ja seurakunnat avasivat uudelleen, uusia pappeja ja piispoja vihittiin, patriarkka valittiin ja seminaarit ja luostarit perustettiin uudelleen. Stalinin kuoleman jälkeen Hruštšov jatkoi hyökkäystä uskontoa vastaan. Davis paljastaa, että kirkon vahvuuden heikkeneminen vuosina 1948–1988 oli suurempaa kuin aiemmin tiedettiin, eikä ollut liian aikaista, kun Neuvostoliiton hallitus muutti politiikkaansa ennakoidessaan vuosituhannen vaihteen Venäjän kääntymistä kristinuskoon. Viime aikoina kommunismin romahtaminen on luonut sekoituksen huimaavia mahdollisuuksia ja pelottavia ongelmia Venäjän ortodoksisuudelle. Äskettäin tarkistettu ja päivitetty laitos käsittelee viime vuosien myrskyisiä tapahtumia, kuten skismoja Ukrainassa, Virossa ja Moldovassa sekä vastakkainasetteluja kirkon traditionalistien, konservatiivien ja uudistajien välillä. Kirjoittaja käsittelee myös taisteluja kreikkalaiskatolisia, roomalaiskatolisia, protestanttisia evankelistoja ja pakanoita vastaan etelässä ja idässä, viimeisen tsaarin kanonisointia, kirkon talouskriisiä ja kovaa tietoa Venäjän ortodoksisen elpymisen ja kasvun hidastumisesta. Instituutioiden uudelleenrakentaminen ja moraalinen johtajuus kutsuvat nyt lupauksen ja mahdollisuuden väliltä. Kieli: englanti