Tämä inspiroiva uusi kirja haastaa Freudin määritelmän goottilaisen ja romanttisen fiktion tutkimuksessa vallitsevasta aavemaisesta herättämällä henkiin epävarmuuden merkityksen aavemaisessa. Kirjallisuuskritiikki näkee aavemaisuuden tukahdutetun paluun ilmaisuna. Falkenbergin laajennettu määritelmä kattaa psykoanalyyttisen puolen, mutta ei rajoitu siihen, ja määrittelee sen sijaan uudelleen kognitiivisena ja esteettisenä ilmiönä. Sen lisäksi, että tutkimus tarjoaa katsauksen David Punterin aavemaisuuden teoriaksi kutsumaan ilmiöön, se sijoittaa aavemaisuuden romantiikan ajan poetologisen ja filosofisen taustan kontekstiin. Lukemalla tarkasti kahta novellia, jotka ovat olleet aavemaisuutta koskevan keskustelun keskiössä, E.T.A. Hoffmanns Sandman ja Ludwig Tiecks Blond Eckbert, kirjailija osoittaa, kuinka nämä tekstit on rakennettu itsessään aavemaisiksi ilmiöiksi. Tutkimus jäljittää satuelementtejä, kehystystekniikoita ja päähenkilöiden fiktiivisten tuotantojen ja heidän synkkien kohtaloidensa välisiä riippuvuuksia paljastaakseen, kuinka nämä tekstit kohtaavat lukijan paradoksaalisten dekoodausohjeiden kanssa. Tämä laajennettu ja uudistettu teos ei ainoastaan ​​tarjoa uusia tulkintoja kahdesta saksalaisesta klassisesta novellista, vaan se myös johtaa parempaan ymmärrykseen romanttisen liikkeen ruokkineesta kulttuuripohjasta.