Yhä useammat historioitsijat tunnustavat ristiretkitoiminnan merkityksen viidennellätoista vuosisadalla ja ovat alkaneet tutkia eri tapoja, joilla se muokkasi nykyaikaista eurooppalaista yhteiskuntaa. Aivan yhtä tärkeää oli kuitenkin vuorovaikutusten kirjo niiden kolmen uskonnollisen yhteisön välillä, joihin ristiretki vaikutti eniten, nimittäin katolisen ja ortodoksisen maailman sekä islamin kannattajien välillä. Keskustelu näistä vuorovaikutuksista on tämän kirjan teema. Kaksi esseitä käsittelee Konstantinopolin kaatumisen vaikutusta vuonna 1453 valloittaviin ottomaaneihin ja valloitettuihin bysantteihin. Seuraavassa esseeryhmässä tarkastellaan ristiretkeläisten vastauksen eri näkökohtia turkkilaisille keisari Sigismundista paavin legaatteihin. Kolmannessa kannanotoissa tarkastellaan islamin ja kristinuskon välistä diplomaattista ja kulttuurista vuorovaikutusta, mukaan lukien yritykset solmia kristittyjen ja muslimivaltojen liittoja ottomaaneja vastaan. Lopuksi esseesarja tarkastelee sitä, mikä oli luultavasti kaikkein monimutkaisin alue uskontojen välisille suhteille: Balkania, tutkimalla ristiretkiideoiden vaikutusta itäisellä Adrianmerellä, Bosniassa ja Romaniassa. Kaiken kaikkiaan tämä esseekokoelma antaa voimakkaan panoksen vanhan ja huonomaineisen näkemyksen murtamiseen monoliittisista ja toisensa poissulkevista uskon linnoituksista. Kukaan ei kyseenalaista uskonnollisen väkivallan laajuutta ja voimakkuutta viidennentoista vuosisadan Euroopassa, mutta tämä teos osoittaa, että se tapahtui myrskyisän monimuotoisuuden ympäristössä. Uskonnolliset ja etniset identiteetit olivat epävakaita uskollisuuksia, neuvoteltavissa ja diplomatia, ideologinen vaihto ja ihmiskontaktit olivat jatkuvasti toiminnassa aikakauden tärkeimpien uskonnollisten ryhmien välillä. Kieli: englanti