Useimmat meistä ovat kiehtovia Kristoffer Kolumbuksen sankarillisesta Amerikan löydöstä vuonna 1492 kertovan perinteisen satukirjallisuuden mukaan. Mutta pitäisikö Amerikan löytämisen kunnia kuulua miehelle, joka väitti sen löytyneen vain muutamalta saarelta Kiinan rannikoiden edustalta? Teoksessaan Terra Cognita Eviatar Zerubavel väittää, että fyysiset kohtaamiset ovat vain yksi osa monimutkaista ja monitahoista löytöprosessia. Tällaisia ​​kohtaamisia on täydennettävä ymmärryksellä siitä, mitä löydetään. Pieni saariryhmä, jonka Kolumbus väitti löydetyksi Aasian rannikoilta, oli kaukana siitä, mitä nykyään kutsumme Amerikassa. Uuden maailman löytäminen ei tapahtunut yhdessä päivässä, vaan se oli hidas prosessi – sekä henkinen että fyysinen – joka kesti lähes kolmesataa vuotta. Juhlistamalla vuotta 1492 löytövuotena vääristämme väistämättä historian todellisuutta. Dokumentoimalla elävästi, kuinka hitaasti kehittyvä Uusi maailma vähitellen tunkeutui Euroopan tietoisuuteen, Zerubavel osoittaa, ettei Kolumbus löytänyt Amerikkaa 12. lokakuuta 1492. Kiehtovien vanhojen karttojen ja tähän pokkarilaitokseen kirjoitetun uuden esipuheen täydentämänä Terra Cognita kiinnostaa historioitsijoita, maantieteilijöitä, kognitiotieteilijöitä, sosiologeja ja kulttuurintutkijoita. Kieli: englanti