Tämä teos käsittelee teemaa, jolla on erityinen merkitys Bysantin tutkimukselle. Bysanttia on perinteisesti pidetty sivilisaationa, joka on lykännyt auktoriteettia ja asettanut erityisen arvon ortodoksisuuden, kaanonin ja oikean järjestyksen mukaan. Vuodesta 1982 lähtien, jolloin arvostettu venäläinen bysanttilainen Aleksandr Každan kirjoitti, että "Bysantin älyllisen opposition historiaa ei ole vielä kirjoitettu", tutkijat ovat yhä enemmän korostaneet tapauksia, joissa Bysantin "oikea käytäntö" ja "oikea usko" kumotaan. Tämä innovatiivinen tieteellinen ponnistus on tuottanut tärkeitä tuloksia, vaikka sitä on haitannut vuoropuhelun puute Bysantin tutkimuksen tieteenalojen välillä. Bysantin tutkimuksen 43. kevätsymposium vuonna 2010 kokosi yhteen historioitsijoita, taidehistorioitsijoita sekä kirjallisuuden, uskonnon ja filosofian tutkijoita, jotka keskustelivat yhteisistä ja tieteenalakohtaisista lähestymistavoista kumoukselliseen teemaan. Tämä osa esittelee valikoiman symposiumissa toimitettuja papereita, jotka on rikastettu erityisesti tilatuilla panoksilla. Useimmat paperit käsittelevät yhdennentoista vuosisadan jälkeistä aikaa, vaikka varhaista Bysanttia ei jätetä huomiotta. Teoreettisia kysymyksiä kumouksellisuuden luonteesta, artikulaatiosta ja rajoista käsitellään yksittäisten tieteenalojen puitteissa ja laajemmassa kontekstissa. Teos tulee oikeaan aikaan bysanttilaisten tutkimusten kehityksessä, koska kiinnostus kumoukselliseen toimintaan ja epäyhdenmukaisuuteen yleensä on kasvanut tasaisesti alalla. Kieli: englanti