Vuonna 1998 Virosta tuli ensimmäinen entinen neuvostotasavalta, joka aloitti jäsenyysneuvottelut Euroopan unionin kanssa. Siitä lähtien sitä on ylistetty "mallioppilaaksi" nykyisten hakijoiden keskuudessa. Tässä tutkimuksessa jäljitetään merkittäviä uudistuksia, jotka ovat nostaneet Viron Neuvostoliitosta EU:n kynnykselle alle vuosikymmenessä. Teos tutkii myös jännitteitä, jotka liittyvät käsitteeseen postkommunistinen "paluu Eurooppaan". Vuodesta 1991 lähtien länsimaisten ylikansallisten järjestöjen jäsenyyttä on johdonmukaisesti pidetty Viron itsenäisyyden parhaana takeena. Näiden järjestöjen asettamat jäsenyyskriteerit ovat kuitenkin usein sekoittuneet nationalistiseen ensisijaiseen tavoitteeseen palauttaa suvereeni Viron kansallisvaltio. Samalla Viron geopoliittisesti herkkä sijainti on lännelle ongelma, joka takaa sen, että maa pysyy "lakmustestinä" - ei vain Venäjän Eurooppaa kohtaan asettamien aikomusten vaan koko "uuden Euroopan" koetinkivenä. Kieli: Englanti